Näytteleminen ja ohjaaminen

Tällä sivulla tulen kertomaan harrastuksistani teatterin ja laulun parissa!

Tässä olemme Eikan kanssa soitto- ja laulupuuhissa vanhainkodilla 1996.

Laulelen myös jonkin verran synttäri  ym. keikkoja.  

 

 

Olin avioitunut 1970, sitä ennen en juurikaan välittänyt laulella.

Aloitin laulamisen kuorossa Turun Työväenopistossa kevätkaudella 1971.

Hakeuduin yksityistunneille Pirkko Jaakkolan luokse vuotta myöhemmin.

Sitten olin Turun Kansankonservatorion eri laulunopettajien oppilaana, minusta yritettiin bassoa, mutta enhän minä pieni poika osannut alhaalta laulaa. Ja niin melkein menetin ääneni. Lopetin hetkeksi kaikki harjoittelut ja sain taas ääneni takaisin. Kerran seitsenkymmenluvun puolivälissä yläkuvassa oleva Eikka haki laulajaa, hänellä oli pieni orkesteri, hän valitsi minut. Teimme syntymäpäivä ym. keikkoja lähes 20-vuoden ajan. Tosin minä aina välillä karkasin leipää tienaamaan, milloin mihinkin, Kuitenkin aina kun olin paikkakunnalla Eikka tiedusteli minua laulamaan.

Seitsenkymmenluvun puolivälissä johdin, joitakin vuosia, Turussa eläkeläiskuoroa.

1976 - 78 olin Turun Oopperakuoron riveissä laulamassa. Sitten muutin työn perässä Norjaan. Sielläkään en kokonaan luopunut laulamisesta vaan hakeuduin laulubedagoki Håkon Nielsenin laulukouluun äänenmuodostusta ja laulua oppimaan. Hän löysi ääneni lopullisesti. Oli ihanaa laulaa. Kävin Oslon Oopperassa katsomassa kaikki operetit ja oopperaesitykset.  Löysin itselleni säestäjän ja kävimme vanhainkodeissa ja erilaisissa laitoksissa laulamassa. Ja olin myöskin itse opetellut soittamaan koskettimia.

Kerran sain kuin vahingossa ostaa, Oslon kävelykadulla, itselleni kaksirivisen haitarin, se meni jakeluun välittömästi, en juurikaan opetellut vaan soittelin kappaleet melkein suoraan korvakuulolta. Soittelin myöskin jonkin verran säestäjäni 5-rivistä hanuria, mutta siinä oli venäläinen järjestelmä.

1988 palasin Norjan opintomatkalta perheeni pariin ja kun niihin aikoihin oli Vahdolle perustettu kesäteatteri, pyydettiin minua välittömästi siihen mukaan. Näyttelinkin siinä varsin aktiivisesti ja taas kävimme Eikan kanssa keikoilla. Sekä lauloin jälleen Turun Oopperayhdistyksen kuorossa.

1993 hakeuduin Suomen Harrastajateatteriliiton järjestämille ohjaajakursseille ja sen jälkeen ohjasin joitakin näytelmiä Vahdon Harrastajateatterille, myös lastenteatterille

Terveiset vaan kurssitovereille Nokkalan Penalle ja Kustilan Heikille, sekä kaikille muille kursseilla mukana olleille, sekä kurssin vetäjälle Eikulle, (Eija-Irmeli Lahti). ps. Haloo Anterot, Petrit, Saarat, Sirket, Tainat ja muut, Ovatko ohjaaja tapaamiset loppuneet?

Yhdeksänkymmentäluvun puolen välin jälkeen muutin nykyiseen asuinpaikkaani Punkalaitumelle, täällä olen sitten kierrellyt silloin tällöin esiintymässä hanuristi TARMO KARHUNEN  kanssa. (Suomen eräkas-kumestari)

1997 ostin itselleni ensimmäisen oman 5-rivisen hanurin. Sen tällä Italialaisella järjestelmällä.

Punkalaitumen Mieskuorossa olen myöskin mukana, nyt äänen kouluttajana.

Sekä nyttemmin olen ollut vetäjänä kuusimiehisessä KORSUPOJAT nimisessä lauluryhmässä.

Tänä suvena olen ollut mukana Sastamalan Vesarannan Uittojätkissä.

*************************

Tässä uusin tapahtuma Punkalaitumen kirkossa; 04.09,2010

Nyt alkaa jo soida poikkihuilukin, vaikka ei kuvassa näykään!

" Hanuri ja hattu ne perinnöksi sattu, mitäs minä kulkuri muusta huolinkaan".

Tässä sylissä 13-vuotta sitten hankkimani Guerrini gasotto.

Vaikka sormi on poikki, niin soipas vaan

 

Tässä olen soittamassa poikkihuilulla retkeläisiä sienimetsään.

joskus sattui, että rakennuksella lyötiin haitari syliin, kuten tässä, venäläinen kolmirivinen. Onnekseni Norjan keikalla olin oppinut venäläisen järjestelmän.

Tai laulupuuhissa, kuten tässä.

"Olen liehinyt leskeä morsianta, olen nähnyt ruususuun, ja retkillä seurannut paholaista sen jälkiä enemmän kuin muut...."  Näyttämöllä, Kalle Aaltosen morsiamessa.

tai "Huijatussa onnessa" huijarina.

Monet ovat olleet tehtävät näyttämöllä, useimmiten olen kuitenkin tainnut kantaa papin viittaa harteillani. Vieläkin on vaatekaapissani liperipaita muistona.